Sykki on pieni, pyöreä olento, joka ilmestyy silloin, kun lapsen tunne kaipaa ystävää. Se ei neuvo, eikä ratkaise ongelmia – se vain on. Sykki kuuntelee hiljaa ja antaa tunteen tulla näkyväksi, lempeästi ja turvallisesti.

Sykki ei ole aikuinen, ei eläin, ei ihmismäinen hahmo. Se on kuin tunteen muoto, joka syntyy lapsen sisäisestä rytmistä. Kun pelko, suru tai yksinäisyys kasvaa liian suureksi, Sykki ilmestyy valon ja värin kautta – kuin pieni hengähdys, joka sanoo: “Minä olen tässä.”

Sykki ei puhu sanoilla, vaan lämmöllä ja liikkeellä. Sen olemus muuttuu lapsen tunteen mukaan: joskus se on kirkas ja kevyt, toisinaan harmaa ja hiljainen, mutta aina läsnä. Sykki ei katoa, vaikka tunne muuttuisi – se seuraa mukana, kunnes lapsi löytää taas rauhan.

Sykki on syntynyt tarpeesta antaa lapselle turvaa tunteiden keskellä. Se ei ole terapiaa, vaan pieni tarinallinen hetki, jossa tunne saa ystävän. Sykki muistuttaa, että jokainen tunne on tärkeä, ja että sen kanssa voi olla ilman pelkoa.