"

Metsuri, puiden kaataja, elämän yksinäinen raataja. Nurin saan männikköä, puskaa, miettimättä selässä vihlovaa puurtajan tuskaa.
Helpolla rahaa työllä tuskin saan, siinä ei ole iloa ei hurraa huutoja, mitään mistä toisille jaan.
Saanhan nauttia metsän rauhasta, juoda kirkkaasta lähteestä oma vuolemasta kauhasta.
Tulet nuotion mieltä seestää. Istut , ajattelet
Olosuhteita maaIlman sadattelet. Nuotion räiske , voitta, kuulu ei maailman mäiske.

Työ on kovaa, usein toiset povaa" kauan ei siinä raukka kestä" silti homma on iisiä ei kovaa, nytkin istun tulilla täällä, haalarit päällä.
Aikaani metsässä vietän, välillä taukoa pietän, puita kaatuu, kaikki kerään, pino kasvaa, poistaa vyötäröltä turhaa rasvaa.

Kotona lämmin sauna, pieni oma vauva. Pieni pentu viikolla saatu. Mikä se työn jälkeen on kotiin tulla, istua kiikussa keinuttaa sylissä ullaa. Lämmin keitto hellalla kiehuu. Muori siellä Kohta saunassa riehuu, selkää vastoo, löylyä heittää. Sitten ilta sumpit keittää.
Aamulla metsään.