Minäkö ...........Kylmä

Kylmyys on matala lämpötila, ja se on subjektinen käsitys. Alin lämpötila on nolla, joka määritellään 0,00k:si kelvinin asteikolla. 

Jos minä siis olen kylmä tarkoittanee ilmeisesti että olen pelkkä nolla, enkä saa mitään aikaiseksi enkä osaa mitään. Tuntuu aika turhauttavalta olla pelkkä nolla, mitään saamaton rinkula toisten elämässä. Ei hääviltä näytä tulevaisuus, tai niinku norskit sanoo "ikke häävi".

Tai jos kylmyys on sitä että saa aikaiseksi toisissa ja itsessäänkin reaktion iholla että menee hanhenlihalle. Uskaltaako tuota paljon liikuskella ulkona, ettei ammu lennosta kun käppäilee pihalla, päätyy jonkun hanhipaistiksi, sitten selittävät kun näytti ihan hanhen lihalta huitasi pari haulia sinnepäin.  Toisaalta kylmyys saa aikaa tietyn pysähtymisen ja liikkeen hiljentymisen, kun taas meikäläisestä sanotaa että on kuin aropupu taho pysyä paikoillaan millää. Kylmyyttä on toisaalta käytetty ikiajoin säilyttämiseen saattaisi vaikuttaa meikäläiseenkin.

Saattaapi tulla elinaikaa lisää kunhan tarpeeksi  kylmenee.  Kysymys minä..... kö  kylmä herättää enemmän kymysyksiä kuin vastauksia. Voisiko kylmä olla kuitenkin lämmin. Sanovat jotta kun alkaa tuntua tarpeeksi kylmältä se muuttuukin nirvanallisen hyvän olon tunteeksi ihan kuin lämpiäisi. Jos siis tämä kylmyys onkin esiaste lämpimästä ihmisestä. ulkopuoliset ovat kylmiä kun taas minä vastoin olen lämmin ja muut ovat tuntevinaan minussa kylmyyttä. 

Voihan olla niinkin että äsitin asian väärin. Satotaanhan että kylmä kahvi kaunistaa, jos minullekkin tarkoitettiin että on niin nätti tuo niin sanottu kylmyys on tehnyt meikäjutusta kauniimman.

Kiitos vaan kohteliaisuudesta. Toisaalta puhutaan kylmästä maailmasta, mihin on kadonnut ilmastonlämpeneminen  jos kuitenkin puhuvat maailman kylmyydestä.. Tarkoittavat kuvaannollista kylmyyttä, eli silloin vois meikäläinenkin olla kylmä kuvaannollisesti eli vain sellainen  heittoilmaan. Kun todellisuudessa ollaankin yli lämpörajojen. Kuumana siis käydään ja sininen väri kasvoilla voi johtua taulusta jota maalasin.

Minäkö...........Juntti

Olen kaupunkilainen syntyperältäni vaikka kukaan ei taho sitä uskoakaan. On kuulemma välillä sellaisia outoja käytösmalleja elämässä joita monet niin sanotut kaupunkilais ystävät ihmettelee.

Tykkäänvain pitää pussihousuja ja flanellipaitaa. Ne jotenkin sopii minun häiriytyneeseen olemukseen. Olen pukeutumisessa kaukana pintaliitäjä elämästä, jolloin pitäisi ostella viimesen päälle olevia kuteita kerran kuussa vaihtuvan muodin mukaan. Väri vaihtelee melkein päivittäin kuka lurjake siinä pysyy perässä. Ehkä vois kokeilla sitä tuhannen ja yhden väritolpan systeemiä.

Viime kuussa löysin kirpparilta aivan suurenmoisen tuulipuvun hiukan oli ehkä liian iso mutta haittaako tuo jos hiukan on väljyyttä ja kahisevaa ympärillä. Ei koskaan ole sitä kahisevaa taskussa mutta kerrankin päälläni löytyy.

Toiset sanovat että nämä minun nokialaiset ei oikein sovi aina käyttämiini mustiin suoriin housuihin.

Kuka sen sanoo mikä kenellekkin sopii, Tekeekö se minusta jos oon kotosin lemiltä tai stadista sitten maalasen. Satun olemaan siitä välistä, pikkusen pienempää isommasta paikasta Kun vaa satun pitämään lökäpöksyistä.. Onhan tuo tukka tietysti hiuka sekasin ja villasukat näkyy tuolta lahkeijen alta. Ne oon vaan niin mukavat jalassa. Törmäsin yhteen heppuun pari päivää sitten jolla oli sellanen lampunharja päässä. Aattelin jotta tuo ois kätevä senku työntäis pään altaaseen ja pyörittäis eestakasi. Tulis tukanpesu ja astiat pestyä samalla.

Tällane tasasen suora malli ei oikein sytytä ketään, sanovatten. Onko se sitten parempi jos on luonnonkiharat hiukset mutta äkki suorat koivet kuin lipputanko pellon keskellä. Äitini jo aikoinaan sano että tuosta pojasta tulee kyllä maanviljelijä, pistää siihen malliin tuota multaa suuhunsa. Juntin alkeet oli jo silloin viritetty. Saatoin kusta lorotella mihin sattuu, jos oikein muistan ylleensä vääriin paikkoihin, kastella ne olis pitäny mummon kukkamaat kuitenkin ja tulihan urea lannoitus samaan hintaan.

Lapsuus muka muokannut junttiutani. Jos en ole käytökselläni, puheellani, asuillani suora liuhulettininen kaupunkilaishiiri ja älämölöä pitävä jatkuvassa kiireessä  laatikostossa asuva  ihmisen muotoinen tunteva cityrotta olen juntti.

Junttiutani ei korosta usein liikkumiseni maalla, luonnossa tarpoessa lenkkipoluilla, repaleisissä vanhoissa lenkkareissa, hikinen  jo värien kyllästämä panta ohimolla,  Ilman kolmea viivaa kauhtuneissa sinisissä verkkareissa lompakon notkuessa takataskussa, saati tuon jo Kekkosen kuvalla varustetun t-paidan roikkuessa päällä antaen raikkaan ilman virrata päälleni laahustaessani ripeästi kohti uusia äfäärejä. Niin sanotulla lenkkipolulla.

Taian pysyä omillani olla sellane just ku olen jos pukeudun tai puhun ouvosti tekeekö se minusta juntin

Minäkö............tunari

Toissapäivänä kävi hieno juttu. Sain ulkona kahvia keittäessä koko nuotio paikan nurin. Jalka oli jotenkin kummasti kiertynyt tukirautoihin. Ja eikös nuotiopaikka lentänyt huitsin nevadaan jallkaa siirtäessä.. Tällaisia pikku munauksia sattuu silloin tällöin.

 Ne on kyllä aika harvinaisia. Nyt kun aloin muistelemaan joskus sattuineita kömmähdyksiä. Käsistä saattaa silloin tällöin pudota lattialle jokin maitopurkki tai kahvikuppi. Aina jotain normaaleja kompastumisia mattojen kulmiin ja sen sellaista pientä juttua. Harvemmin mitään isoa. Sattuis tässä eräänä päivänä kun irrottelin laudoista nauloja astumaan väärään paikkaa, eikös siinä ollut naula pystyssä, onneksi oli kirkas naula ei tarvinnut mennä terveyskeskukseen piikille.

 Olihan siinä innokkaana kun revin nauloja otin pari väärää seinästä, etuseinän kaatuessa. Äkkiä se ammattimies korjaa asian. Tulihan se korjattua, ehkä hiukan vino ,tuleepahan vesi paremmin alas ja tukee puita sisällä paremmin.

 Näin ne päivät kulkee aika seesteisesti. Tosiaan oon selvinnyt elämässä aika tasaisesti. Joitakin maaliroiskeita silloin tällöin täytyy putsata katosta, en tiedä miten ne on sinne joutuneet,. Ei ole kauhean kiva putsailla korkeasta katosta, varsinkin kun nuo ryökäleen ähköjohdot roikkuu tuossa edessä. Osui hiukan harjan varsi niihin maalia putsatessa. Näitähän sattuu. 

Tekevälle aina, niinkuin on sanottu kun ei tee mitään ei tuu virkavirhettäkään. En vain osaa olla tekemättä mitään. Jatketaan hommia kunhan saan jalasta kipsin pois kun putosin tuolilta asentaessa lamppua. Ei hätää. Minä.....kö Tunari.

Minäkö.........taitamaton tahditon

Ihmis suhtteet vaikea ala minulle. Tulee tupeksittua kerran jos toisenkin. Usein tulee puhuttua ja sanottua sellaista mitä ei pitäisi. Onkohan se niinkuin toiset väittää hidasälyistä vai muuten vaan en osaa olla ihmisten kanssa. 

Munaan kuulemma usein itseni.
Miksiköhän ne niin väittää. Minusta ehkä saa vain sellaisen kuvan jos ei tunne minua. Ei ole pitkäkään aika, kun palaverissa kerroin oman näkemyksen asioista niinkuin sen nyt sillä hetkellä näin. Eihän se toki ollut minun vika jos eivät raukat ymmärrä pieniä anokdotteja joita työkulttuuristamme sekaan heitin. Ehkä olisi pitänyt vääntää rautangasta asia.
Toisaalta ei ne kotonakaan aina ymmärrä kaikkia hienouksia esim jos kerron heille mielipiteeni jostain vaatteesta tyylistä. Turhaan ottavat nokkiinsa. Voihan sitä asian sanoa niin monella tavalla. Olen yleensä melkein aina erittäin tahdikas, toiset nyt eivät vain ymmärrä asioita.
Katsoisivat tarkemmin mitä tekevät, miten pukeutuvat, jos sanon jollekkin hänen muistuttavan variksepelätintä tai muistutan että ei vielä ole joulukuusen koristelu aika.

 Eikö ole vain hienoa että joku huomioi heidän pukeutumisensa.
Kannattaako siitä suuttua jos pyydän vaihtamaan lautasen päivällisellä jos vain vahingossa olen saanut käsienpesuveden eteeni, mistä saatoin tietää että tuohon liemeen tulevat syötävät erikseen. Aika nirppanokkia ovat.
Ihmettelen hyvin suuresti asias että MINÄ.....KÖ MUKA TAITAMATON TAHDITON.,

Minäkö...........  haihattelija

Kaverini teppo pyysi minua lähtemään mukaansa ostelemaan joitain tarvittavaa tavaraa mökille, Ensimmäisenä tuli mieleen että olis oikeastaan kiva saada myös oma mökki mihin voisi saada sitten ostella kaikenlaista tarvittavaa. Jos olisi sellainen sompi terassi siinä vedenpäällä siihen voisi rakentaa jonkinlaisen pienen saunan josta olisi mukava hypellä suoraan saunasta. Miksei siinä samassa voisi olla myös pikku tupa jossa voisi vaikka yöpyä.

Pankista tuskin saan lainaa 200-300 tuhatta . Onhan se kiva jos on unelmia. Ainahan pitää unelmia olla ja tuntuu niitä olevan muillakin. Jos voittais sen europotin siitä saisi kuiteskin ihan hyvän pesämunan mökkiä eiköhän se 90 miljoonaa riitä siihen. Entaia kokeilla voitan kuitenkin ja sitten on elämä pilalla. Toisaalta sillä vois ostaa jostain lämpimästäkin maasta paikan talveksi. LÖappiin tietysti pitäisi rakentaa jonnekin tunturin viereen oma paikka. Ainahan sitä vois vaihella kalsareitakin useimmin kun kerran viikossa, tai vain kääntää niitä.

Kun oliskin rahaa enempi voisin maalata muutakin kuin taivaanrantaa. Äkkiä niitä tauluja möis parin kolmen tonnin hinnalla. Joihinkin vois laittaa hinnaks vaikka 500 tonnii sais nopeammin sen mökin. Täytyshän se taiteilijalla olla paikka missä maalaa ja keskittyy. Voisin ostaa vaikka saaren olla siellä ison osan vuotta maalata. Maalaisin ja äkkiä niitä tauluja ulism pari päivässä, johan alkais rahaa tulee. Tepon kanssa kävimmä ostamassa pari saippuaas ja shampoota, olis ne eri luokkaa mun ostokset jos olis se mökki.

Meni Tepolla vaikka kuinka aikaa noissa parissa ostoksessa. Ehdin miettiä ja funtsata omaa tulevaisuutta ootellessa kahvikupin ääressä.

Minä......kö haihattelija unelmoija

Minäkö.............impulsiivinen?

Voi ette tiedä mitä ostin eilen kun kävin kirpparilla. Näin aivan upean pihakoristeen valolla, oli edullinen ja hieno. Tosin asun nyt kerrostalossa ja ei ole kuin ranskalainen parveke. Mutta oli hieno. Ajattelin ostaa pois kuljeskelemasta.yleensä en ostele tai tee mitään äkisti myht äkkisestä mielijohteesta.

Viimeksi toissa päivänä kaupassakin mietin ainakin sen 15 sekuntia kun päätin ostaa 5 litran tynnyrin olutta. En tosin juo olutta kun vatsa turpoaa ikävästi, onhan se varalla jos joku käy kylässä tai saunassa. Tosin ei ole saunaa mutta kuitenkin. Täytyykin katsoa jos tähän yksiöön saisi pienen saunan, vaikka sellaisen infra saunan tuohon vaatekomeroon..Jossain näin netissä sen.

Täytyypä heti katsoa kun on mielessä. Ihmissuhteissakaan en suinkaan ole ollut äkkipikainen tai nopea. En vain tahdo kuluttaa aikaani turhaan läpinöintiin. Jotenkin ei kiinnosta pitkät suhteet.kun tätä asuntoakin tulee vaihdettua useammin. Eikä tänne asuntoon hirveästi mahtuisikaan.

Nopeat elämänkäänteet on jotenkin se mun juttu. Katoin tossa just pikasesti taisin löytää sen infrasaunan. Taiankin pistää heti tilaukseen kun on se olutkin valmiina. Pakastimesta löytyy noita saunavihtoja 10 kunta jotka ostin viime kesänä torilta.

Minä....kö impulsiivinen. Ha ha ha. 

Minäkö ........... juureton

Juurettomuus tulee usein kun vaihtaa asuinpaikkaa, ei ole ystäviä , tuntee ettei kuulu minnekkään. Minä sentään kuulun johonkin. Olen monen klubin jäsen, oikeastaan kaikkien kauppojen joita lähellä on. Ystäviäkin minulla on runsaasti, tai oikeastaan hyvän päivän tuttuja, mutta ne voidaan laskea ystäviksi. Ehkä en ole kerinnyt hankkimaan ystävia eikä niitä ole tullut kun työni on vaihtunut jonkin verran ja olen olluthyvin monessa ravintolassa töissä ulkomaita myöten.

Joka paikassa olen viihtynyt hyvin, ikään kuin työntänyt juureni sen alueen mutiin.
Muutama viikkositten eräs myyjä soitti ja sanoi että hyvä ystävä minulla olisi myytävänä sinulle hieno lehti. Jos olisin ihan vieras ei hän olisi sanonut ystäväksi. Tilasin tuon lehden 147 eurolla kun ystävä tarjosi. On minulla siis ystäviä. Norjassa ollessa asuin 3 vuotta hotellihuoneessa tunsin juurtuneeni sinne. 

Jopa hotellin johtajakin ihmetteli kuinka hyvin olin ikäänkuin juurruin tuohon huoneeseen enkä suostunut lähtemään kellarikerroksen asuntoon. Nyt olen asunut nykyisessä asunnossani ja paikkakunnalla useita vuosia. Suunnitellut olen asunnonvaihtoa mutta kun edellisestä on kulunut 7 kk en ole vielä löytänyt uutta. Toisilla se on vain veressä tämä liikkuminen, ei se ole juurettomuutta.

Olen vain tosiaan muuttanut niin usein etten ole ehtinyt kotiutua ja purkaa muuttolaatikoita. Ystäväni eivät tiedä numeroani kun vaihdoin sen taas. Olisivat varmaan soittaneet jos tietäisivät eikä se olisi salainen nykyään. Noita ystävien myynti tilauksia tuli liikaa, muutin sen salaiseksi.
Minä....kö juureton jos muutan usein. 

Minäkö......... onneton?

Muistan hyvin kuin eilispäivän nuoruudessani, ostaessamme pilailukaupasta hajupommin.

Laitoimme sen opettajan tuolin alle jossa se räsähti rikki levittäen melko vahvan tuoksun luokkahuoneeseen. Luokkaa tuuletettiin monta tuntia sinä päivä. Tietenkin meitä oppilaita nauratti opettajan ilmeet alkuunsa.

Se ei ollut totisten hommaa. Senkin jälkeen muistan nauraneeni muutamia kertoja. Mitä sitä turhaan nauramaan jos ei naurata. Elämässä muutenkin on hyvä ottaa asiat vakavasti, ei aina voi kaikelle nauraa, tai laskea leikkiä. Olen luonteeltani synkkyyteen vaipuva. Ei se kuitenkaan tarkoita etten osaa iloita. Nauran kun naurattaa, aina ei tosiaaan naurata. Vaikka hymykuoppaa olekkaan osaan iloita.Hetkellinenn tilanne komiikka hymyilyttää aina. 

Yhtenäkin aamuna naapurin isännän auton päälle kaatui peräosaan puu, voi että se oli hassu tilanne.En mitenkään ole vakavuuteen taipuvainen tai onneton yksinäinen elämäänsä kyllästynyt. Lapset tosin saattavat huudella joskus leikillään hiekkalaatikolla surkimukseksi mutta se nyt on lapsista vain hauskaa.

Olinhan johtajan 60 vuotipäivilläkin 14 vuotta sitten viivyin niissä kokonaisen tunnin ja sitten vasta lähdin pois. Hetki sitten juhlimme sukulaismiehen häitä, kärjestin jopa polttarit kun pelasimme yhdessä lautapelejä, ostin niihin omalla kustannuksella kaikille 4:lle ykkös oluet. Hauskaa oli. On siis hauskaa pidetty ja osataan juhlia. Televisiostakin katson kaikkia ohjelmia, varsinkin draamasarjoja, niissäkin joskus täytyy nauraa.

Minä...kö muka onneton

Minäkö ..........laiska`?

Tukka suorana painan, hyvä että ehdin edes kauppaan niin kiirus elämässä on. Jatkuvaa oravan pyörässä oloa. Tänäänkin hain netin kautta kahta työpaikkaa. 

Yhdestä kieltäydyin koska ei ollut ammattia vastaava. Olihan toki vielä kesken kotona viimevuotisten ja taitaa siinä olla edellisvuoden klapitkin, siirto liiteriin.Kolme asiaa yhdelle päivälle ei ole suinkaan laiskuuden merkki.Pyykitkin laitoin eräänä päivänä koriin, siskolikka kävi pesemässä ne silitti viikaten kaappiin valmiiksi. 

Autoin siinäkin raivasin vähän tietä että pääsi pyykkinaruille, tosin naapurin kake pikkuisen auttoi samalla kun toi pizzoja syötäväksi. Soitin jos hakisi, ottaisi traktorilla polun auki pyykkinaruille samalla. Jonkunhan se pitää siivota koko tämä 32 neliön tupakin, jossa asustan.

 Paljon tavaraa, joita siirrellä kun naapurin lissu käy siivoamassa kaksi kertaa kuussa pikku korvauksesta.Työvoimatoimistokin yrittää jatkuvasti hätistellä töihin johonkin suuntaa,. Ammattimies ei nyt ihan voi mihin sattuu mennä. Minä....kö laiska. Käännän kylkeä. 

Minäkö ..........yksinäinen?

Jos ihminen joskus haluaa olla omissa ajatuksissaan, yksin jossakin nurkassa eikä tuppaudu aina toisten seuraan, tekeekö se muka ihmisestä yksinäisen erakon. Kuulen usein sanottavan kun aina siellä kotona nyhjötät, ett liiku missään, ruuankin taiat tilata voltin kautta ettei tarvi vaan nähä tai tavata ketään. 

Ensinnäkään ei pidä paikkaansa etten liiku missään. Ostin juuri viime vuonna juoksumaton ja olen samalla kun kävelen kiertänyt näyttöruudun välityksellä monia hetkiä ympäri maailman. Lisäksi en tilaile voltin kautta mitään vaan käyn naapuritalon kaupassa ostamassa kaiken mitä tarvitsen. Kävin muuten kesällä kylällä ostamassa uudet farkut että kyllä sitä liikutaan ja käydään muuallakin. Kun ostin kesämökin missä vietän kesälomat muistan kun sukulaiset pari vuotta sitten kävivät erään viikonlopun siellä. 

En omasta mielestä ole yksinäinen tai erakoitunut. Onhan minulla ystäviäkin. Viime viikolla Manekin kävi lainaamassa porakoneen ja lupasi palautta parin viikon päästä. Jättää portaille kuulemma. Ainiin kävihän lissukin vippaamassa rahaa toissapäivänä. Näin pikaisesti tuossa pihalla. Ei tämä elämä kyllä erakolta tunnu.

Ikkunastani näen usein naapurien touhuavan kaikenlaista, monien lähtevän ja tulevan kotioloihin.työkiireiltään. Minä nyt vain saan onnekseni tehdä etätöitä. Minun ei tarvitse lähteä minnekkään. Ensiviikollakin lähden pariksi viikoksi mökille, saatan moikata ohimennessä kilometrin päässä olevaa mökkinaapuria, kun asutaan saman tien varressa. Minä...kö muka yksinäinen 

Minä....kö itsekeskeinen

Minäkä muka katson vain omaa napaani. Ei pidä paikkaansa. Sehän on niin läskien peitossa alhaalla ettei ole mitään mahdollista tuijotella edes peilin avulla. Kädet ei riitä ja pää ei taivu, jos taipuukin huimaus estää sen alastyöntämisen, minä muka itsekeskeinen oman navan tuijottelija.

 Viimeksi kun hankin jotain hyvää muut perheenjäsenet kerkisivät syödä sen, pitsastakin minulle yleensä jää ne kuivat reunat. Vaatteita ostin viimeksi useita vuosia sitten, niin suurta kokoa on vaikea saada, niin että hevosen loimista on minulle ommeltu vaatteet. Toisten ostellessa uusia.Viimestä muotia olevia. Laitoin päälle vanhan vähän käytetyn t paijan, oli jääny pieneks monta pesua sitten, kuulema on muotia napapaijat, mullen sanovat jotta mitä tuokin tuollasta pitää, on olevinaan jotain, niin roisin näköne jotta, häpäsee vaan ittesä, oli niin muuta paitaa ei sillee ollu kesähelteillä, leikkasin pöytäliinaan reiän keskelle tein pontson, olin muka tyhmä kun iso vanha mies yrittää keimailla jollai erikoisilla kuteilla, havosetkin nauraa, huomasin naapurin tamman hirnuvan taas. 

Minä muka ajattelen vaan itteeni, ei piä paikkaansa, sanovat jotta ei se mitään osaa ajatella kuhan touhuu vaan aina. Autoa ajaessakin aattelen mennä jotain reittiä tai vaihtaa vaihetta hittaammin jo kuuluu miksis ajat tätä kautta mikset vaiha isommalle. Mitä nuo muut takana tulevat ajattelee kun tolleen hiastelet.Olisivat ylpeitä kun kaikki takana tulevat ajattelee meitä , vilkuttelee valoja ja puivat nyrkissä olevaa kättään ohi ajaessa. 

Minä muka aattelen itteäni kun annan muille mahollisuuven päteä. Aatelkoon mitä lystää, tuijotan omaa napaani heti kun löyän sen tai ees nään hiukan. 

Minä......kö Tuuliviiri

Tuuliviiri tuulellakäypä. Juuri viime viikolla päätin elämäntapa muutoksesta, aloitan jahka kerkiän, saatoin puhua ehkä torstaista mutta saatoin tarkoittaa myöhempää ajankohta torstaita.Joitain heikkoja hetkiä kenties on ollu, olen saattanut muuttaa suunta lennossa mutta ei se sitä tarkoita että kuljettaisin tätä elämäni laivaa kuin tuulen riepottelemaa alusta. 

Joskus vain suunta ja suunnitelmat muuttuu kovin äkkiä minkä minä sille voin jos ne muuttuu useasti samalla kertaa. Lapset sanoo toista, muorilla on taas omamielipide, anoppikin sanoo omat ohjeensa, koita siinä sitten olla vakaana.Minua sanotaan tuuliviiriksi kun muut ei osaa päättää mitä ne haluu. 

Ehkä olen saattanut joskus muuttaa tai päättää hiukan hätäisesti eri suuntiin useastikin, mutta olen yrittänyt tehdä sen aina toisten parhaaksi, kun on niin kovin vaikeaa tehdä yhteistä päätöstä.Tuskin sen takia nibua voi vielä sanoa tuuliviiriksi, pyöriihän se tuuliviirikin eri tahtiin ja eri suuntiin väillä rauhoittuen. Ehkä saatan joskus vähän mennä tuulien nukana, mutta vain vähän, yleensä olen aika jämerä. Viime lauantainakin päätin lämmittää saunan pihalla,tein sen niinkuin olin päättänyt, ehkä aikaa muutin jonkin kerran mutta lämmitin sen kuitenkin lauantaina parin viikon päästä.
Osaan olla siis jämerä jos tarvitaan, enkä mikään tuuliviiri. Tänäänkin piti lähteä kavereitten kanssa ulos, siirsin kun oli kotona muutama pikku askar, minä....kö muka Lepsu,pehmo 

Minä......kö Läski

Läskiys non katsiojan silmässä,, toisety saattaa nähdä pienen nokareen rasvaa lihassa, alkaa huutaa "minä en syö läskiä läskiä" kun taas toinen on melkein ekstaasissa jas etsii jo ruisleivänpalaa sulattaaksen rasvan jotta pääsee kastelemaan. Se on tämä läskiys niin suhteellista, niin suhteellista, sanokaa mun sanoneen, sanon kuitenkin.

Kattoin peiliin, läskiä en liiemmälti nähnyt ja minkä sitä syntyperälleen voi jos on syntynyt suuri luisena ja näin lihaksikkaalla ropalla varustettuna. Kateellisten rautakankien takana piilottelevien puhetta.

Usein meidän läskit yhdistetään passiivisuuteen ja itsehillinnän puutteeseen, lihaa voidaan syyttää paheellisesta laiskuudesta. Ajattelijakin kuulee usein "sun pitäs liiikkua enemmän"Milläs liikut jos paino pyörii hiukan isommissa määrissä ja polvet ei kestä. Helppo se on huudella naapuri pöydästä ja vedellä XXL aterioita ajattelijan puputtaessa porkkanoita ja kanin ruokia.. Tosihan se on että pitäs liikkua enemmän mutta eikös kaikkien pitäs liikkua enemmän. Onko se meiän etuoikeus vain liikkua joilla lihasksistoa tai suuria luita on enempi kuin toisilla.

Pitääkö siitä aina olla huomauttelemassa, tai taputtelemassa vatsaa "on tainnu tulla vähän kiloja viime kerrasta", ei oo tullu, silmissä vaan harittaa. Minäkö läski, kansantalous arvioiden mukaan näin ei ole, olen vain ylensyönyt ja itseni pilannut väärillä ruokatottumuksilla.. Raukallalla lautasmalli unohtunut,. Ei piä paikkaansa on syöny samanlaista pyöreiltä lautasilta ja joskus jopa neliskanttisilta. niinku kuvissakin on. Jope jo lauloi aikoinaan "lihavat on lepposii, ei ne twee toisille kepposii," pankaapa paremmaksi. Terv väärin syönyt ajattelija ( läski on ikuista)

Minäkö....... Saituri