Tavallista enemmän
Ajattelija on muistinsa kanssa ihmeissään, niin on muutkin, Pakko tilanteessa kaikki.
27.07. Joen toisella puolella elämä näyttää aina paremmalta, pitäisi päättää kummalla rannalla asuu, ikuisesti ei voi soutaa ja huopaa eestakasin.
Mikä meille on tärkeä, toisista tuntuu ehkä siinä ole järkeä
Mielummin kaiken unohtaisin, mukaani tuskin ottaisin, järjen
äänen jätän unhoon, turha miettiä , haittaa vain ajatusten kasvun viettiä.
Kuljen taas menneeseen, odottaen uutta huomista.
Huomisen tuleminen asettaa eilisen uuteen valoon.
Tämän päivän askeleet hidastuvat menneisyyden virheistä.
Surun meressä keskellä on aina saari johon voimme rantautua. Paikka jossa isämme odottaa ja auttaa, tyynnyttää myrskyn
Nivelet sormissa paisuu paisumistaan
Harmaan pipon langat päässäni harvenee,
Valkea rivistö suussani tummenee,
Miksikö kasvoni on vailla silitystä,
Älkää luulko että vanhenen,
minähän elän.