Ajattelijalta sinulle
Oli päivä harmaa tai kirkas tarvitsemme ajatuksia joita voimme pohtia
niiden hyvyyttä voi aina miettiä miten kirjoittaakin noin ja kehtaa,
ajattelija on juuri sitä varten piristää sinunkin päivääsi, Aina löytyy surkeampi kirjoittaja joka uskaltaa hämmentää muutakin kuin pohjaan palanutta puurokattilaa.
Ajattelija Tekee sinut onnelliseksi.
Jos yksikin myötähäpeän tunne on kasvoillasi ajattelija on onnistunut tehtävässään.
Lemmestä luritan!
Lauluja sulle lurittelen lemmestä taivaan.
Sellainen raukka oon että luulen sen auttavan kaikkeen vaivaan.
Kylmyyttä talven pakenen , lämpöä sun luotas aika ajoin tuun ja hakenen.
Mikään ei meitä estä ,jäätynyt laiturin kansi ei sitä kestä.
Siitä huolimatta lauluja rakkauven sävelten sulle huuliltain haastan ,
Tahtoisin sanoa niin paljon, Ottamatta kantaa saastuneeseen meidän rantaan.
Pystytkö kera mun tään sanojen taakan kantaa. Nautitko sanoista joita korvaas supatan.
Tiedän että liikaa hupatan, Kerralla kaikkea ett irti heti saa,
Kaikesta huulludestani huolimatta lemmestä sulle hupajan, Annan tulla oli järkeä tai ei,
kaikki vähäiset ajatukset tuuli vei.
Elämäni matka!
Elämässä nähdä voi monia kuvia, monikaan tarjoa ei toivottua huvia,
Pyörittelen elämää, jatkan samaa rataa,aika ei kulu ei etene hissukseen mataa.
Tunnen hiusten harmauden päässä,
Samalla kun kylmyys näyttää maan olevan jäässä, Koko keho vaikeroi menetetyn lämmön tenhoa. Elämän talvi eessä.
Silmien näkö heikkenee, Lasit korjaa näköä leikkelee., antaen uuden suunnan tulevaisuudessa sen voimavaraksi suureksi Itselle läheisille muunna.
Käsien kuhmut, ihoni rutut, pellolla harvenevat samaan gahtiin kutut. Ruoho ei maistu, Ateria ei tuoksu, niin monesta asiasta nyt kärsin, porkkanaa järsin.
Luustoni heikkenee, kulku ei maita tieni on nykyään niin kaita. Esteet polkuni täyttää, tovereiden puute yksinäiseltä alkää tulevaisuudessa näyttää.
Elämän veneeni kulku hiljenee, laineita tuskin laitoihin lyö. Ajan hammas matkaani syö. Aika lisää tuskin saan, aukaisen viimeisen kerran elämän haan.